perjantai 12. helmikuuta 2010

Johdannoksi

Mielekäs elämä.

En keksi kauhean paljon tärkeämpiä tai isompia tavoitteita, noh, elämässä. En sano onnellinen elämä, koska onnellisuus on hankala käsite. Ei tarvitse olla ruusuilla tanssimista, kunhan olisi mielekästä.

Minulle on henkilökohtaisten kokemusten kautta käynyt selväksi, että elämästä on mielekkyys kaukana, jos työ rasittaa mielenterveyttä. Luettuani melko paljon aihepiiriin liittyvää materiaalia, olen tullut tulokseen, että tämä työn, mielenterveyden ja mielekkään elämän kolmiyhteys koskee muitakin.

Tämä blogi on osa henkilökohtaista projektiani, jossa etsin mielekkyyttä elämääni. Nyt vain sattuu olemaan niin, että henkilökohtaisiin intresseihin sisältyy osittainen maailmanparantaminen. Työelämässä, mahdollisesti erityisesti suomalaisessa työelämässä, on paljon pielessä. Blogeja ja tutkimustietoa työviihtyvyydestä on jo vaikka kuinka paljon, ja lähes joka päivä voi lehdistä bongata aihetta vähintäänkin sivuavia uutisia. En siis kuvittele voivani sanoa paljon sellaista, mitä joku ei olisi jo sanonut jossain.

Mutta tässä motivaationi ydin onkin. Tekstiä on paljon, mutta se ei selvästikään riitä, koska vikaa on jäljellä niin paljon. Tarvitaan lisää ihmisiä, jotka pysähtyvät ajattelemaan asiaa, jotta muutos voi tapahtua. Minä tämän blogin kirjoittajana olen yksi sellainen, ja niin on jokainen lukijakin. Siksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti