Ensin työ, sitten huvi... vai miten se meni

Olen taas taikka edelleen lukenut Hesarin mielipidepalstaa. Sunnuntaina 13.6. opiskelija Joni Tyviö avasi keskustelun yhdestä nuoria, erityisesti miehiä, työstä vieroittavasta syystä: pelaamisesta, erityisesti nettipelaamisesta.

Kun itseään voi toteuttaa rajattomasti tietokoneella istuen, todellisuus kolahtaa aina. Olisi käytävä töissä tai koulussa, jossa edistyminen tapahtuu vuosien sykleissä, vaikka juuri viime yönä tuli saavutettua MMO-klaanin kanssa suuri voitto toisesta kilpailevasta klaanista.

En toki väitä, että kaikki nuorten miesten poisjättäytymiset työ- ja koulutusputkesta johtuvat peleistä ja tietokoneista, mutta väitän sitä varteenotettavaksi uhaksi Suomen ja länsimaiden taloudelle.

Lääkkeitä tällaisille nuorille on hyvin harvassa. Rahalla heitä on turha motivoida, paitsi tilanteessa, jossa raha annetaan käteen ilman vaivannäköä. Rahan rinnalle täytyy keksiä muita motivoivia keinoja, samankaltaisia motivoijia, joita kohtaa virtuaalisessakin maailmassa.

Jep. Tunnen itsekin tämän virtuaalimaailman kutsun ja perustelen sen vetoavuutta usein juuri sillä, että siellä tavoitteet ovat selvät, samoin välineet niihin pääsemiseksi, mutta toteutus vaatii myös keskittymistä, taitoa, yrittämistä, oppimista ja yhteistyötä. Kun tavoitteet saavutetaan, riemuitaan yhdessä. (Haluan muuten kertoa että kieltäydyin juuri alttiraidista kirjoittaakseni tämän postauksen ;) )

Juuri tälläistä on myös työ. Anteeksi, siis ei todellakaan ole, yleensä. Otetaanpa uusiksi: juuri tälläistä myös työn pitäisi olla. Ja kun ei ole, ja samaan aikaan parhaimmillaan joka ilta ja yö sellaista voi kokea, karu arki on todella, todella karua.

Vastareaktio tuli vihaiselta naisihmiseltä nimeltä Tanja Pyy tiistaina 15.6.

...Joni Tyviö totesi: "Mikään ei tunnu kiinnostavan, kun virtuaalisessa maailmassa kaiken saa helpommin." En tiedä, oliko tarkoitus vain provosoida, mutta se onnistui. Miksi minun, 40-vuotiaan naisen, joka on aloittanut työuransa 14-vuotiaana ilman työttömyysaikoja, kolme ammattia opiskelleena, pitäisi pidentää työuraa maksaen joidenkin "virtuaalielämää"?

Millä meidän ikäluokkien eläkkeet maksetaan? Virtuaalirahallako? Tekisi mieli jäädä eläkkeelle jo nyt, koska se ei taida enää olla mahdollista kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Anteeksi, se taitaakin todellisuudessa onnistua vain "virtuaalieläkkeenä".

Ei, tarkoitus ei varmasti ollut provosoida, vaan tuoda esille että meillä on tässä tälläinen ongelma. Ja minä olen ihan samaa mieltä, meillä on ongelma. Pyy näkee sen kylläkin ihan eri vinkkelistä:

Olen raatanut pitkään ja hartaasti ja nyt pelkään että en pääse pois työelämästä koska nuoret miehet eivät suostu samaan.

Tyviö nimenomaan sanoi että työelämän on muututtava niin että siinä on muutakin mieltä kuin se että töissä nyt vaan on käytävä että saa rahaa elämiseen. Että siellä haluttaisiin olla ihan sen itsensä takia. Pyy ei ilmeisesti pidä tätä ollenkaan mahdollisena.

Nohhh. Sen pelaamisenkin voi nähdä myös toisin.

If we want to save problems like hunger, poverty, climate change, global conflict, obesity, I believe that we need aspire to play games online for at least 21 billion hours a week by the end of the next decade. No, I'm serious!

Tämä on lainaus Jane McGonigalin TED-puheesta Gaming can make a better world. Suosittelen katsomaan jo pelkästään puhujan tyttömäisen innostuneen olemuksen takia.