sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Ai että hyvä elämä?

Sunnuntai-osiossa tämän päivän Hesarissa oli juttu painonhallinnasta bisneksenä ja elämäntapana.

Terveyskonsultti Arja Vanhanen heilauttaa uuden sivun fläppitaululle ja piirtää siihen ympyrän vihreällä tussilla. Sen keskelle hän kirjoittaa kaksi sanaa: hyvä elämä.

"Tämmösen vois vaikka jokainen tehdä kotona. Hyvä elämä. Mitä se sinulle merkitsee? Mitkä asiat sen tekee? Juttelet itsesi kanssa. Tämä voi olla aika pysäyttävääkin." --- Vanhanen kehottaa miettimään, mitkä asiat voi muuttaa ja mitkä ei. Työ on, mitä on. Asuinpaikka on, missä on. Mutta syömiseen voi vaikuttaa! Liikkumiseen voi vaikuttaa!

Naiset nyökyttelevät.

Huhheijakkaa. Siinäpä oli komeasti kiteytetty anoreksian sisäinen logiikka: kun kaikki muu tuntuu pahalta ja kaoottiselta, kontrolloin edes syömisiäni ja ruumistani mahdollisimman tarkasti. Ja se ei kyllä vastaa minun käsitystäni hyvästä elämästä.

Onko nyt ihan varma että siihen työhön ei voisi vaikuttaa?

tiistai 5. lokakuuta 2010

Kamaan ja tavaraan

Olli Sirén (HS 3.10. Jäljelle jäi kestävin - ja kaunein):

Kotini on tukossa.
Asun kolmiossa Helsingin keskustassa vaimoni ja kolmevuotiaan tyttäreni kanssa. Vuosikausien kirppari- ja nettishoppailun jälkeen komerot ja varastot ovat tupaten täynnä.
Makuuhuoneessa paitsi nukutaan myös säilötään tavaroita, joihin ei ole koskettu muuton jälkeen. Siis kahteen vuoteen.
Jotain on tehtävä.
Vuokratako isompi asunto jättivuokralla? Vai pitäisikö lisätilan takia muuttaa kehyskuntiin?
Ei. En ole valmis pidentämään työmatkoja tai muuttamaan kauaksi ystävistäni.
Lisätilaa on saatava jotenkin muuten.

Onko vaikea arvoitus? Kamaa vähemmäksi! Ylläri! Pyörittelin silmiäni tälle jutulle hetken aikaa ihmetellen miksi tästä tarvitsi tehdä sivun juttu lehteen, ja miksi tähän ymmärrykseen tarvittiin amerikkalainen guru. Mutta sitten tajusin itsekin kirjottaneeni samasta asiasta jo kertaalleen.

Enkä ole ihan eka. Kreikkalainen jannu nimeltä Epikuros puhui tästä jo hetki sitten.


Kyseessä on siis tärkeä ja vaikea asia, joten vielä kerran.

Ihmiset ovat siis kautta aikain keränneet kamaa ja osoittaneet sekä hankkineet statusta materialistisilla avuilla. Laumaeläimelle on erittäin tärkeää tuntea kuuluvansa joukkoon, olevansa joku, joten muiden arvostuksen haluaminen on täysin luonnollista. Eikä toki sitäkään pidä väheksyä että vähemmän yltäkylläisinä aikoina materian haaliminen varastoihin on ollu ihan elämän ja kuoleman kysymys.

Kuluttajakulttuuri perustuu hyvin pitkälti tälle efektille. Ja kun kaikki muutkin kuluttavat, se sama laumaeläimen mieli ei helposti asetu poikkiteloin. Logiikka on suunnilleen tämä: koska kaikki muutkin haluavat näitä asioita, ne ovat haluamisen arvoisia asioita, joten haluan niitä. Lisätään tähän se, että ihmiset tietävät oikeastaan hyvin vähän siitä mikä oikeasti tuottaa onnellisuutta. Edellä linkkaamani videon mukaan Epikuros oli tässä käsityksessä, mutta psykologeilla on tästä ihan tieteellistäkin näyttöä.

Se että ihmiset ovat taipuvaisia syömään enemmän kuin on tarpeellista ei liene kenellekään epäselvää, eikä varmaan kovin vaikea ymmärtääkään. Samalla tavalla hankimme kamaa yli tarpeen. Ja siihen voi puuttua samantapaisilla ratkaisuilla. Roskaa ei pidä ostaa eikä syödä, mutta hyviä, laadukkaita asioita ei ole mitään syytä ylenkatsoa. Jotkut saavat apua ohjelmista ja sääntökokoelmista, jotka on lanseerannut joku visionääri, mutta kuten edellä lainattu hesarin toimittajakin totesi, todellinen muutos vaatii koko elämäntavan muutosta. En hämmästyisi jos joku osoittaisi että näistä vain toisen korjaaminen ilman huomion kiinnittämistä toiseen on tuhoon tuomittu yritys.

Itse asiassa uskon laajempaan kokonaisuuteen. Yksi niistä materialisistista statussymboleista on iso upea koti. Sisustuslehtiä pitkään tuijoteltuani hahmotin miksi niissä esitellyt kodit näyttävät hyvältä - ja miksi jotkut ovat sitä mieltä että ne eivät näytä oikeiden ihmisten kodeilta. Niissä on tilaa. Sitä niissä on toki siksi että ne ovat tyypillisesti isoja mutta se ei ole koko totuus. Niissä on myös tyhjää.

Oma sisustusteesini - joka ei kyllä ole sataprosenttisesti omaa keksintöäni - kuuluu näin: sisustus on yhtä kuin siivoamista joka on yhtä kuin säilyttämistä. Jos kämpässä on sotkuista, on aivan sama muodostaako matto, sohvaryhmä ja verhot harkitun kokonaisuuden, siellä ei näytä hyvältä. Sotkusta taas ei pääse eroon jos kaikilla tavaroilla ei ole paikkaa. Ja jos tavaroita on liikaa niin... tämän ei pitäisi olla vaikeaa.

Kun ei osta turhaa tavaraa, ei tarvitse isoa kotia, jolloin ei tarvitse tehdä yötäpäivää töitä senkään eteen (lisää tästä aiheesta), jolloin jää enemmän aikaa tehdä mukavia asioita vaikka ystävien kanssa ja huolehtia terveydestään syömällä kiireettä hyvää huolella valmistettua ruokaa. Silloin ei tarvitse lahjoa itseään tavaralla. Koko homma tulee samassa paketissa.

P.S. En elä niin kuin opetan.
P.P.S. Ismo Alanko: Kamaan ja tavaraan (sanat)